|
Kierros 1
Pimeää
mustaa kylmää tummaa
Kuolema kuolema, kuoleman varjo
Valon lapsia pian vainoaa.
Kaatuu Turgon sapeleihin mustien ruhtinaiden
Salissa Tirithin joka varjojen saartama on.
Sortuu luola Thranduilin
Istuvat örkit juomaan veristä voitonmaljaa. Kaatuu puu Celebornin
Joutuu suihin susihukkien kansa kaikkein ensimmäinen.
Kohtaa Aragorn loppunsa erämaassa Yksinään, itkien, kahvaa Narsilin
puristaen. Syvä iskumme on.
Viha loppumaton.
Ikuinen pimeys koittaa koittaa koittaa....... -musta manaus maasta
mordorin- Gethen |
|
|
Kierros 2
|
|
Eipäs hukka hätiin
ehdi,
kun kepeästi
askeltaa valon lapsi
Loiste Lorienin
toivoa tuo,
paniikin varjon kansojen ylle luo
Mahti Lorienin
neidon valtaisa on,
ajaa ise noitakuninkaan kuolohon
Rattoisasti haltiain
laulu kajahtaa,
Khamul pakoon yrittää pujahtaa
Susiksi Dendra
kutsuu ratsujaan,
kapisia rakkeja
itselleen kouluttaa
Haltiat iloisia
juomia luovat,
Indurillekin valon tuovat
Sukurutsaaja kaukaa,
kaukaa etelästä,
nauru kaikaa
koko Vihermetsästä
Hoarmurathillekin
tulee pupu pöksyyn,
jos Lorienin lähistölle eksyy
Kauneutta jos Galadrieliin
verrataan,
jää Adunaphel
kauas, kauas taa
Renille epäpuhtaus
tärkeää on,
vaan huomaakohan että ei oo hajuton
Viimeisen kurjista
sormusaaveista,
konitohtori Mordorin maasta
Urzahil ja Gothmog
turhia on,
nappuloita,
joilla julma kohtalo on
Etelästä mitätöntä
vikinää,
"sormukset meillekin antakaa"
13 todellista riimiä
täss on,
Vihermetsä
jälleen tuleva on
Galadriel, Sindojen
kansan puolesta
|
Kolme sormusta haltiakuninkaille
alla auringon, seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan, yhdeksän
ihmisille jotka vie tuoni armoton, yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan
maassa Marakattien joka Heimojen saartama on.
Yksi sormus löytäisi
heidät, se yksi heitä hallitsisi, se yksi heidät yöhön syöksisi
ja pimeyteen kahlitsisi, jos vain Sauron sen löytäisi, muistaisi
mihin tipautti, maahan Marakattien joka Heimojen saartama on.
Sieltä yksi Hoppeli
sen kotiinsa kantoi, matkallansa lohikärmeksen voitti, yhden vuoren
kääpiöille takaisin antoi, kotiinsa tarpoi ja kirjan siitä kirjoitti.
|
| Kierros
3 |
|
|
Metsä kultainen
Lorienin liekkeihin roihahtaa joukko katselijain vallan ilosta kohahtaa
astuu rannalle vastaiselle noita nokihampainen
nykyään vain keppiinsä nojaava rampainen
sylkee suustaan hän nokipilven ja kiroaa
örkkilauma vastarannalla jo naurusta lakoaa.
lisää lisää he pyytävät suusta yhdestä.
Rähjäinen akka silloin kätensä nostaa
sanoo se että puseikkonsa tuhon vielä kostaa
nousee käsi vapiseva loitsuun suurimpaan möyrähtää pirun äkäisesti
ranta anduinin
hautautuu mutaan nainen kaikkein ensimmäisin
on näytös yllättäin loppunut...
G - täti suutaan soittava estradilta poistunut..
sairaisin: Gethen, Varjon Laulaja
|
Koska
vaikean runoni kaantaminen ei oikein onnistunut vieraille kielille
kaytan tasta lahtien vain yleismaailmallisia kirjaimia.
Tassa vahan lisaa mielen viriketta:
Khamul vanha kurttunaama kapristeli piilossaan odottelemassa
Tuli Galadriel huhuilemaan, jotta lahtisiko Khamul ulos leikkimaan
Kivan pikku yllatyksen voisin sulle antaa... Khamul vahan eparoi...mikakohan
leikki olisi kyseessa, piiloa vai hippaako se haluaa leikkia?
Lahjaako se minulle tyrkyttaa vai kenties jotain parempaa...
Kaikki odottivat mita tapahtuisi, ryhtyisivatko Khamul ja Galdriel
yksityiseen tanssiin kesken hyvien bailujen, vaan mita sitten tapahtuikaan...
Siita kuulette ensi kerralla...
Galadriel, Sindat |
| Kierros
4 |
|
|
Gethen, varjon laulaja,
sienien pureksija ja tyhjän jauhaja.
Viikko, pari sitten sai suuren näyn, näkyi taistelu uljas, verta
ja hurmetta.
Suuret pilvet peittivät taivaan ja alkoi sataa, veristä vaahtoa
huuhtoutui Lorienin haltia valtakunnasta alajuoksulle päin.
Iloissaan konttasi shamaani Gethen herralleen, vesikauhuiselle heimojen
johtaja Khamulille, kertomaan suurta uutistaan.
Palkintoja lupailtiin
vaan miten kävikään?
Tuli taistelu,
virtasi vihreä örkin veri maahan, kasteli lorienin ja virtasi suihkuten
alajuoksuille.
Taitaa jo Gethenkin oppia muistamaan minkä väristä verta missäkin
rodussa virtaa, suonissa suihkauttelee?
Häntä koipien välissä luikkii käärme Khamul kotiinsa, armeijat hajalle
lyötynä, veristä vettä peläten.
Vettä mistä huutaa armeijansa häntä, kurjaa johtajaa, uskoi shamaanin
vääriä ennustuksia. Hurmehisia huume unia.
- Valkean
neuvoston kirjanpitäjä -
|
Eipas
Khamul paassytkaan leikkimaan,
kun kotiarestissaan tuskailee han
Mutta,mutta Mussehan se kylaan tupsahti
jostain maanrakosesta leiriini luikahti
Eipa Musse voi millaan arvatakaan,
mika on hanella kohtalonaan
Tuska on Mordorin suunnaton,
kun huomaa Mussen olevan olematon
Ja jos Khamul takaisin koloonsa livahtaa salamat peraan singahtaa
- Galadriel - |
| Kierros
6 |
|
No
johan on aikoihin eletty kun joku mitä ilmeisimmin Pohjoisessa värjöttele-
vä vapaiden kansojen vilusta, nälästä pelosta ja taudeista kärsivän
sanansaat tajan tila on päässyt niin kehnoksi, että pitää vallan julkisesti
päästä le- vittämään houreita jääkentistä alueella joka ei ole vielä
koskaan aiemmin kokenut edes pakkasen aavistusta saatikka sitten jäiden
tulemista. Kovin on surullista ja mieltä ahdistavaa lukea tuommoisia
lepertelyjä, varsinkin kun on täysin ilmeistä, että kyseisellä sanansaattajalla
ei ole mitään käsitystä piiskan käyttelemisen jalosta taidoista. Ei,
ei hyvä mies, eihän kaleeri- orjien selkää verille pidä piiskata,
sillä eivät ne selkä verille piiskat- tuina jaksa kovinkaan pitkälle
soutaa. Pikkuisen kun nahkaruoskalla sivaltaa, sillä taidolla, tunteella
ja antaumuksella jonka Lady Dominaphell niin oivas- ti hallitsee,
ei kaleeriorjan selkään jää mitään mainittavaa jälkeä, mutta soutumotivaatio
kylläkin kohenee huomattavasti. Kannattaa pitää siellä pohjo- lan
perukoilla mielessä, että kaleeriorjan elämä ei oikeastaan ole läheskään
niin ankeaa kuin värjöttely purevassa pakkasessa ja Noitakuninkaan
pelossa. Tämä silmälläpitäen olemmekin tilanneet Noitakuninkaalta
kunnon erän uusia soutajia alati kasvaviin laivastoihimme.
T: Lady Adunaphel, häijy akka joka ei turhia kälätä. |
Ja
tapahtui niinä päivinä kuin oli ennustettu (kts. vro. 1 musta manaus
mordorista, maasta joka varjojen saartama on) "..kaatuu puu celebornin..
" ja niin on tuo puu kaadettu ja joutunut suihin susihukkien kansa
tuo melkein ensimmäinen. Mutta pahaa ja sitkasta oli kuuleman mukaan
haltiain kelmeä liha. Hyh hyh! Niin sanoi eräs örkki joka palan haltsun
reittä haukkasi Puun liekeissä sitä hetken aikaa kärvennettyään. Vaan
minne onpi joutunut Nainen ensimmäinen, tuo rouva Nokihampainen, sanan
säilällä sutkautteleva, suutaan suurta soittava, Kamul häntä ei jäänyt
tanssittamaan kun oli kiire kotio Rouvansa luokse.. päätä kivistavää
hoitamaan, kun tarttui kiinni kypäristä turkisten kansan eräs edustaja..
vaan eipä saanut tuo metsäläinen kauaa kamulia aisoissa pidettyä..
teki Kamul tuosta karva läjästä itselleen lätsän uuden vailla vertaansa..
onpi siis Kamul tätänykyä turkisten metsästäjä david kroketti ja jo
kohta riippuvi seinillä karva jos toinenkin karvisten kansan monilukuisista
karviaisista.. ja niin ovatkin ennustus luut ovat meille tänäpäivänä
sanoneet.. t: synkkimetsän mustin synkistelijä
http://www.kyamk.fi/~y95shela/pbm/
mepbm.html |
| Kierros
7 |
|
|
Metsa on meidan!
Menkaa pois te raadon syoomat loyhkalajat! Teilla ei ole mitaan
asiaa tanne muuta kuin sotkette varpaillanne kauniit puutarhamme
ja metsaaukeiden kukkaloiston! Me olemme rauhaa rakastavia emmeka
edes halua sotaa Teidan kanssanne! Hus! Pois! terveisin. Turkistarhaajien
vapautusrintama
Mustaa mustaa kylmää
tummaa kalsaa! Savu leijuu yllä kentän.. Miekka välähtää, haltia
parahtaa Susi haukahtaa, ratsu laukahtaa Et tule saamaan tästä tekstistä
selkoa tunne siis kalvavaa pelkoa..
Kuka onkaan siis seuraava?
-dcroketti-
|
|
| |
|
| |
|
| |
|
|